Pitäis varmaan vähä kertoa myös miten tähän ollaan Kinan kanssa päädytty.

Olin jo pitkään miettinyt hankkivani koiraa. Tönäys tälle tuli viime kesänä, kun muutin takaisin Suomeen Saksasta. Saksassa olin puolisen vuotta ollut tallitöissä, mutta ei siitä sen enempää. Aloin etsiä oikeaa rotua ja mietin pitkään bordercollien ja australianpaimenkoiran välillä. Työkoira sen tuli olla, sillä harrastuskaveria minä etsin. Kumpikin näistä roduista oli sopivan kokoinen ja ihanan energisiä. Otin yhteyttä kummankin rodun kasvattajiin ja juttelin luonteista ja muista ominaisuuksista. Näin Pian kotisivut ja sieltä Minin joka odotti pentuja juuri sopivaan aikaan. Näin ennen kesää minulla on eniten aikaa pennulle ja sen kouluttamiselle. Minin luonne kuulosti juur isopivalta minulle ja Tomille. Koira ei saanut olla liian pehmeä, mutta juuri sopiva kummankin koulutettavaksi.

Kinan nimihän tulee kenneliltä jos joku ei sitä vielä tiedä. Se on lyhenne sen lempinimestä Kissanaisesta. Tuntui osuvan oikeaan sillä nimittäin on hieman kissamaisia oikkuja. Kina onkin ollut hieman pehmeämpi mitä aluksi luulimme, mutta se saattaa vielä muuttua. Joitkin piirteet Kinassa viittaisivat siihen että siitä tulee vielä tempperamenttisempi mitä se nyt on. Mitä enemmän se on saanut itseluottamusta sitä enemmän se on alkanut testailemaan muita. Kiltti koira se silti on ollut. Uskoo kyllä yhdestä kerrasta.